Pinnani on tullut täyteen tämän vuodatuksen tökkimistä ja hitautta, että muutan nyt ainakin toistaiseksi muualle. Jos tilanne joskus paranee vuodatuksen toiminnan suhteen, niin voin ehkä palata takaisin, mutta nyt siirrän luuni bloggerin puolelle. Bloggerista on jo jonkun aikaa löytynyt toinen blogini, josta minut tämän jälkeen löytää. Toivon mukaan te rakkaat lukijat löydätte myös tienne uuteen osoitteeseen, se olisi kovin mukavaa jatkaa tätä tutuksi tullutta turinaa teidän kanssa toisessa osoitteessa. :) Ja tässä sitten linkki sinne toiseen blogiin.

Eilen alkoi työt taas äitiysloman jälkeen. Työpäivä meni ihan mukavasti ja suoraan täydellä höyrylläsillä seurauksella, että illasta oli olo kuin olisi katujyrän alle jäänyt ja unta ei pahemmin tarvinnut houkutella. :D

Tytöilläkin on hoidossa mennyt mukavasti, ovat viihtyneet. Pikkusiskokin eilen nukahtanut juuri ennen kuin mentiin hakemaan hoidosta kesken ulkoilun. Pikkusisko oli vain ruennut maahan makaamaan ja nukahtanut. :D Siitä hoitotäti oli sitten nostanut tytön rattaisiin jatkamaan uniaan. Sen lisäksi heti ensimmäisen viikon kunniaksi tytöt on nyt ainakin pari päivää pois hoidosta, kun molemmilla on nuha ja Nöpsi keikkuu siinä ja tässä onko kuumetta, joten parannelkoot oloaan kotona. Sisareni tulee tytöille huomiseksi lapsenlikaksi ja itse olen vapaalla torstain.

Mutta nyt taidan lähteä laittamaan tytöille iltapalaa ja syödä itekin, kun on nälkä. Hieman huikoo, kun kävin vesijumpassa rehkimässä. Ja väsyttääkin, kun ei tuo lomarytmi ole vielä oikein kahdessa päivässä ole kääntynyt työrytmiin. Eiköhän se tästä ja päivityksiä ajan antaessa periksi tahti on saattaa taasen olla verkkaisempaa. :)

Mussukkalla on niskat jumissa ilmeisemmin huonon nukkuma-asennon tiimoilta ja liikkuminen on hyvin hillittyä ja keskittynyttä sen vuoksi. Mussukan elo kaikessa kankeudessaan näyuttää niin hupaisalle, että minua ihan huvittaa, josta Mussukka sitten tuskastuneena tokaisi.

M: On siinä meillä perkele sairaanhoitaja!

Tiedän kyllä miten veemäistä tuo on, kun niskat tai mikä muu paikka tahansa on jumissa, itseäni nimittäin on piinannut noidannuoli tämän viikkoa. Onneksi vaiva on nyt helpottamassa. Parahiksi töihin lähdön alla, tietty.

Pikkusisko ja Nöpsi vauhdissaan. Ja muutama askel ilman tukeakin on tallennettu mukaan. jostain syystä matka ei vain ole kovin pitkä, kun ei tuossa teltassa kovin pitkälle pääse kävelemään. ;) Teltta videon on koottu useammista pätkistä ja on alkuun aika pimeä, kun on "salaa" ja kaukaa kuvattu, niin ja pituudessakaan ei ole puutetta. ;)

"...Limpisn lapsin jalkapatikalla, patikalla juu..."

Pikkusisko kävelee nyt ilman tukea. Tänään on ihan itse ilman tukia vetäisty eri mittaisia matkoja kävellen, joista pisin oli puolet tyttöjen huoneen pituudesta ja lyhimmätkin on olleet useamman askeleen mittaisia taipaleita syliin, kun istuin lattialla. Eikä näytä edes olevan "maastosta" kiinni misä kävellään, kun suihkussakin märällä lattialla kävely sujuu. Videota tai kuvia en vielä ole onnistunut uusimmasta taidosta saamaan, kun kamera ei ole ollut silloin lähettyvillä. Heti, kun vain todistusaineistoa saadaan muistikortille, niin sen tänne lisään. :) Niin ja rastin neuvolakorttiin lähden laittamaan nyt. :)

Pikkusisko harjoittelee seisomista Lilli ja kukkaisystäviä katsoessa, eikä askelkaan etäällä ole.

Tytöillä on yksi yhteinen, tuttu ja turvallinen unikaveri, joka kyllä tykkää pötkötellä tyttöjn kanssa. :)

Nyt on sitten Pikkusiskon (jo) 9 kk postauksen vuoro. Taas totuttuun tyyliin on kuukauden aikana kerennyt tapahtua jos jonkin näköistä ja vauhti maailmalle tuntuu olevan kova ja toisaalta taas ei. Pikkusisko oppi näet kuukauden aikana seisomaan tuetta ja hiukan vanhingossa otetut haparoivat ensi askeleetkin ilman tukea on otettu. Ilman tukea seisotaan päivä päivältä enemmän, eikä pahempia pyllähdyksiäkään ole sattunut, vaan jos tuiskahduksia sattuu, osaa Pikkusisko tulla alas nätisti pyllylleen tai ottaa vastaan käsillään. Tuen kanssa, (joka on parhaillaan vain yksi sormi), mennäänkin sitten jo lujaa. Sohvaa, seinää yms. vasten neiti on kuin pikakiitäjä ja sormenkin varassa kävely sujuu jo hyvin, joskin huojuvaa se välillä on. Suurin tuossa kävelyn esteenä tai huojumista aiheuttavana tekijänä on, että neiti tuppaa kulkemaan varpaillaan, kun maailmaa pitää korkeammalta nähdä. ;) Tosin kävely kyllä itsessään muutoin onnistaa ihan koko jalalla, joten jospa tuo varpaillaan hipsuttelu unohtuisi jossain vaiheessa. Itse olen ollut samanlainen varpaillani olija pienenä ollessani.



Tätä nykyä kengätkään ei enää ole inhottavia ja niidenkin kanssa on jokunen askel yhdessä kokeeksi otettu ja kengät kuuluvat kalustoon tätä nykyä ihan yhtälailla siinä missä hattu ja hanskatkin, koska sillä saadaan neiti ja neidin jalat oppimaan oikeaa jalan asentoa, kävelyä yms. ja pysyy varpaatkin lämpimänä syksykeleillä. ;) Ainoa mikä näissä ilmojen viilenemisissä tuntuu pienintä pännivän oikein urakalla on pukeminen. Pikkusisko onkin kuin ankerias, kun vaatteita vedetään niskaan, viimeistään hanskojen kohdalla alkaa taistelu vastaan, yleensä jo heti, kun vain on tarkoituskaan pukea tehokkaalla katoamis tempulla. :) No ymmärtäähän tuon kesän jäljiltä, jolloin pärjäsi olemattomillakin vaatteilla päälle tumppaaminen tuntuu itsestäkin tuskastuttavalta, saati sitten pienestä, joka on pukemisen jälkeen vielä kuin Michelin-mies ja melkein liikuntakyvytön, siis melkein. ;)

Kylmät ilmat ja lämmityskauden aloitus toi mukanaan Pikkusiskolle meidän suvun vitsauksen, atooppisen ihon ja ihottumat. Ihon kuivumista oli havaittavaissa jo viime keväänä, mutta kevään ja kesän tulo vei ongelman mennessään hetkeksi ja nyt syksyn tullen sitten vaiva palasi. Pikkusiskolla on kaikki (pulla)jalkojen taipeet, käsien taipeet, nilkat ja selkä aivan kuin korput ja kutisevat. Niitä on rasvailtu nyt ahkeraan, vähintään kerta päivään ja vielä toistaiseksi iho on kutakuinkin pysynyt kiinni, ettei kortisonia ole tarvinnut käyttää, vaan perusrasvoilla on pärjätty. Vaippaa vaihtaessakin neiti alkaa heti raapia itseään, kun siihen vain tilaisuuden saa, eikä ne vaatteetkaan mitkään esteet ole ja tästä syystä kynsiä nyrhitään mahdollisimman usein mahdollisimman lyhyeksi. 

Viime viikollakin Pikkusiskon selkä oli kuin kynnöspelto, kun nokkosihottuma iski selkään ja hävisi hitaasti, kun atopia sitä hidastutti. Selkä oli aivan sen näköinen, että tytöllä on joku rokko, mutta mikään muu ei rokkoihin viitannut, joten ne voi suosiolla jättää pois laskuista. Selkä myös kutisi todella reilusti ja muutoinkin ihon ollessa kuiva neiti on aivan nirvanassa, jos selkää kevyesti kutittilee, jotta pahin kutina laukeaa. Onpa unikin monta kertaa kutitellessa voittanut, kun silmät väkisinkin lupsahtaa kiinni tuossa vaiheessa. :) Onneksi ihottuma ei kuitenkaan johdu mistään ruoka-aineesta, joten sen suhteen on allergioilta vältytty. Myös neuvolalääkäri kirjoitti Pikkusiskolle kahta eri voidetta reseptille, kilon kumpaakin, joten on nyt ainakin kokeeksi rasvoja, josko ne taltuttaisi atopiaa.

Ruuista puheen ollen iho-oireet ei onneksi siis johdu mistään ruoka-aineista, koska ihottuman ilmaantuessa Pikkusiskollea ei ollut mitään uutta ruoka-ainetta menossa ja nyt ihottuman aikaan lisättyt uudet ruoka-aineet eivät ole pahentaneet tai parantaneet iho-oireita. Pikkusiskohan on syönyt jo pidemmän aikaa meidän kanssa samaa ruokaa, kun valmisruuista ei tytölle kelpaa kuin 1½ vuotiaiden isoissa purkissa olevat sapuskat ja hedelmä- ja marjasoseet, joten sieltäkään ei mitään selitystä ihottumalle löydy, joten meidän suvulle niin tyypillinen atooppinen ihotyyppi löytyy nyt sitten meidänkin perheestä minun lisäkseni. Tosin myönnettäköön, että minulla se on todella lievä jo verrattuna Pikkusiskoonkin. Mielluummin tietysti itse kärsisin tuonkin vaivan Pikkusiskon puolesta jos suinkin pystyisin.



Mutta sitten takaisin tuohon kiireeseen maailmalle tai oikeammin kiirettömyyteen. Vaikka tahti noiden uusien taitojen suhteen vaikuttaisikin siltä, että Pikkusiskolla on kiire maailmalle, niin muutoin ei. Pikkusiskolla on ollut koko ajan kovin riippuvainen minusta ja nyt tuntuu, että eräänlainen vierastusvaihe on taas menossa. Muutama vastaavanlainen on ollut jo aiemminkin ja minun perään on kova poru, jos häviän silmistä. Varmasti nyt tuota vierastusvaihetta hieman provosoi tai yllyttää ja pitää yllä hoidon alkaminen. Heti kun Pikkusisko minut näkee sitten takertuu minuun kiinni, kuin hukkuva viimeiseen oljenkorteen, niin etten meinaa edes vessaan päästä tai siis en pääsekään. Aikaisemminkin näitä kausia on Pikkusiskolla jo ollut, mutta on tyttö luonteeltaankin enemmän turvanhakuisempi, ehkä jopa arempi ja varauksellisempi, kuin mitä Nöpsi on, mutta eri persooniahan tytöt tietysti on. Onneksi toisaalta hoitopaikkojen suhteen kävi näin, että tytöt menikin perhepäivähoitoon päiväkodin sijaan ja ovat samassa ryhmässä, kun silloin Nöpsistä on Pikkusiskolle eniten tukea porukassa ja on se tutuin ihminen, kun minä en ole siinä vieressä, eikä ryhmä ole iso. Varmasti niin vierastaminen kuin hoitoon menoja ja jääminen helpottaa ajan kanssa, kunhan ryhmä ja hoitaja tulee tutuiksi sekä ikää tulee lisää uusine opittavine juttuineen.



Tyttöjen välille on alkanut muotoutua viime kuukausien aikana myös entistä vahvempaa sidettä yhteisten touhujen kautta. Vastavuoroisia leikkejä alkaa jo silloin tällöin olla, omat leikit toisten seurassa sujuu jo ja oikeammin molemmat alkavat toisiaan kaipailla seuraksi, jos toinen on jossain toisaalla touhuamassa ja ikävöivätpä tytöt toisiaan jo. Nöpsin reissatessa Pikkusisko ottaa tietysti ilon irti 100% huomiostaan, mutta toisaalta tuo esiin kaipuun isosiskon perään ja samapa on toisin päinkin taas jälleen näkemisen yhteydessä, siskoa sitä ensimmäisenä kysellään, että missä toinen on. Niinhän sen pitää ollakin, sisarussuhdehan on todennäköisesti se pisin suhde toiseen ihmiseen koko ihmisen eliniän aikana ja varmaan siaruksensa parhaiten jokainen tuntee. Mutta mahtuu neitien eloon taistelujakin. Vielä ei Pikkusisko pahemmin taisteluihin ota sen kummemin kantaa, vaikka ei tuskin siihen kauaa menee, mutta Nöpsi välillä on mustasukkainen leikeistään, leluistaan tai huomiostaan Pikkusiskolle. Tosin Nöpsin mustasukkaisuuskin on alkanut taas lieventyä sitten Pikkusiskon liikkelle lähdön jälkeen, kun Nöpsi on todennut, ettei paluuta vanhaan taida olla, vaikka kuinka kiukuttelisi. Toki joka päiväisiä on Nöpsin marttyyri itkukohtaukset, jos vaikka Pikkusisko sattuu taputtamaan Nöpsiä tai rikkoo leikkejä. Tyypillinen sisaruspari tytöistä on tulossa, jotka puolitosissaan leikillään ovat toistensa kimpussa. ;)

Mutta lopuksi sitten neuvolakuulumisiin. Meillä siis oli Pikkusiskon kanssa neuvolalääkäri, joka kirjoitteli noita rasvoja ihottuman hoitoon ihan reilusti. Samalla saatiin varmuudeksi kuuri edelleen rähmivän silmän hoitoon, jos tilanne taas äityy pahmmaksi, niin että silmä alkaa työntää oikein reilumman kanssa rähmää ja valuu, kuten se välillä aina tekee, kun tällä hetkellä on taas rauhallisempi vaihe menossa. Tosin ei täysin rähmätön. Lääkärin tarkastuksessa ei muutoin ollut mitään sen ihmeempää, jos ei terkkarinkaan tarkastuksessa. Neuvolakortissakin lukee lyhyesti ja ytimekkäästi että kasvu ja kehitys normaalia. Uudet mitat tietysti otettiin, painossa päästiin uudelle kymmenluvulle, vaakan näyttäessä Pikkusisko elopainoksi 10,4kg, Pituutta oli tullut sitten viime käynnin lisää 1,5cm eli kaikkiaan pituutta tytöllä on nyt 75,7cm. Ja hattu on 45,8cm, eli vajaa sentti siihenkin lisäystä. Käyrillä siis mennään ihan normaaliin tyyliin, pituus nyt hieman sielät melkein +2 käyrältä tuli +1½ käyrälle, mutta lisinyt liike sen tekee, kun painoa kuitenkin oli tullut normaaliin tahtiin, mutta silti Pikkusiskon kasvu on ollut ripeää. Kun mitään ihmeitä ei neuvolassa tullut esille, on seuraaava aika sitten vuoden vanhana ensi vuoden puolella, jolloin tulee myös seuraava rokotuskin. :)

Nöpsi on oikea vintiö nykyään myös puheltaan ja osaa sujuvasti jujuttaa muita, jos ei ole yhtään perillä mitä tyttö puhuu tai ole kuullut tai kuunnellut kunnolla neitiä.

Tänään tultiin jumpasta ja tyttö kulki hieman minun jäljessäni kädet selän takana.

S: Mitä sinulla on kädessä?

N: Ei mitään.

S: Näytä!

Nöpsi näyttää kätensä, mutta pitää pientä kiveä yhden sormen alla piilossa.

S: Mitä tuolla on?

S: Ai kivi. Narrasit äitiä, että ei muka olut mitään kädessä.

N: ;)

Yksi päivä pötköteltiin Nöpsinn kanssa sängyllä ja kohta alkoi sängyllä tuoksahdella suoli kaasun karkaus. Kyselin sitten kukahan mahtoi suhnun laskea.

S: Pierasitko?

N: Een.

S: Oletko ihan varma? ;)

N: Een. ;)

Hetki tuon jälkeen Nöpsi kääntyy minuuun päin naama niin virneessään kuin vain voi olla.

S: Ha haa, jäit kiinni. :D Naamasi paljasti! ;)

N: ;D

S&N: :@

Nöpsi myös yrittää kiertää välillä asioita itselleen parhain päin, kun tietää, että jotain ei olisi saanut tehdä, mutta tulipahan tehtyä silti. Muutamat kerrat on yritetty kokeilla Nöpsin kanssa kokaiella, että joko purkan syönti onnistuisi, mutta purkat tuppaaavat katoamaan suusta mahaan. Kuten viime sunnuntainakin, kun purkan syöntiä viimeksi kokeiltiin.

S: Sitä purkkaa ei sitten saa nielaista, vaan sano sitten, kun et enää halua sitä syödä.

N: Joo.

Vähän ajan kuluttua, kun aina aika ajoin oli tarkistettu, että purkkaa ei ole nielaistu huomaan kuitenkin suun olevan tyhjä.

S: Missä purkka on?

N: En tiiä. Ei oo.

S:  Nielaisitko sinä sen?

N: En!

S: No menikös se sitten mahaan?

N: Joo! :)

Pikkusien viereisen kassajonon sedät naureskeli Nöpsille, kun yllä mainittu keskustelu käytiin kaupassa, kun haettiin seuravan päivän ruokaan uupuva juustoraaste. :)
Toisaalta neiti on välillä päättämätönkin. Oltiin kerhossa viime viikolla ja olin ottamassa itselleni kahvia, kun Nöpsi pyysi juotavaa.

N: Minä haluan juotavaa.

S: Otatko maitoa?'

N: Joo, eikun mehua?

S: No otatko mehua vai maitoa.

N: Joo!

S: No just, sit maitoa. :)

Tytöt oli eilen aamupäivän harjoittelemassa hoidossa oloa ilman minun läsnäoloa. Vein tytöt heti aamusta hoitoon, niin että kerkesivät aamupalalle. Viedessäni tyttöjä sovin, että haen tytöt puoleen päivään mennessä, ennen kuin hoitolapset rupeavat päiväunille.  Nöpsi heitti reippaana päältään aja katosi samantien leikkimään muiden kanssa ja Pikkusisko jäi hoitotädin syliin, kun olin saanut tytön riisuttua ulkovaatteista. Pusujen jälkeen sitten lähdin kotiin ja tytöt jäi hoitoon ja siirtymään aamupuurolle.

Nöpsi oli reippaasti syönyt itse puuron, mutta Pikkusisko ei ollut suostunut syömään mitään ja oli vain itkenyt. Aikansa itkettyään minun perään Pikkusisko oli kuitenkin rauhoittunut ja intoutunut leikkimään muiden kanssa. Leikit oli sujuneet molemmilta sitten alun harmituksen ja hämmennyksen jälkeen ihan hyvin ja päiväruualla oli ruoka maistanut molemmille. Pikkusiskollakin oli jo tuolloin ilmeisemmin kiljuva nälkä, kun ruuan nenään eteensä saatuaan neiti oli todennut, että lusikalla syönti on liian hidasta ja nakannut lusikan menemään ja mättänyt ruokansa kaksin käsin ja kaikkiaan neljä annosta, ennen kuin oli todennut, että nyt riitää. :D Varmaanhan se hieman oli tyttöä huikonut, kun en aamusta mitään tytöille kotona antanut, kun olin sopinut vieväni tytöt aamupalalle, jotta ruoka sitten maistaa myös. :)

Harjoittelu meni ihan hyvin, mutta sovittiin hoitotädin kanssa kuitenkin, että vien tytöt vielä torstaina harjoittelmaan samaan tyyliin hoitoa, jotta harjoittelukerran ja hoitoon menon väliin ei jäisi niin pitkää väliä, kun viikko pienten elämässä on pitkä aika. Samalla kertaa hoitotäti kertoi, että he muuttavat kuun vaihteessa ja muuton kanssa meitä onnisti. Hoitoon vienti matka lyhenee nyt 1,2km 50-100 metriin, kun hoitotäti muuttaaa meitä vasta päätä kadun toiselle puolen. Ei olisi voinut parempi tuuri käydä. :)

Viimeinen viikko äitiyslomaa lähti sitten tänään käyntiin. Todella nopeasti on mennyt liki vuosi kotosalla, kun viime vuonna marraskuun lopussa jäin pois töistä ja nyt jo pitäisi orientoitua takaisin paluuseen. Tytöt meni aamusta harjoittelemana hoidossa oloa ilman minua, heti sen jälkeen kun oltiin Mussukka käyty viemässä töihin ja neidit on hoitotädillään puolille päivin, jolloin käyn tytöt hakemassa kotiin. Saa nähdä kuin on mennnyt ja on Pikkusisko sopeutunut miten, koska neiti tuppaa olemaan niin äidin tyttö, että välillä en ilman suunnatonta maailamromahdusta pääse vessaan. Toisinaan sitten saan vaikka melkein hävitä, eikä mikään haittaa. :) llman itkuja hoitoon aamulla kuitenkin jäätiin, Nöpsihän hävisi samaten leikkimään, kun sai vaatteet päältään.

Kaikken suurin itku ja parku olikin sitten Donnalla, joka oli mukana viemässä porukoita maailmalle. Mussukan töihin vienti ei harmittanut koiraa ollenkaan, mutta kun otin tytöt ihan oudossa pihassa pois kyydistä ja lähdettiin kävelemään autolta pois päin, alkoi autosta kuulua kimeä haukku, että mitäs tää nyt on. Donna haukkui niin kimeällä äänellä ja pitkään meidän perään, että Nöpsikin kysyi, että mikä se ääni on ja kun kerroin sen olevan Donna, niin neiti kääntyi kannoillaan katsomaan autoa ja huusi koiralla

N: TONNA! Elä viiti!

Ja sen jälkeen Nöpsi jatkoi matkaansa kohti hoitotädin kotia. :)

Katsotaan miten harjoittelu nyt onnistuu hoidossa ja vieläkö tytöt ennen ensi maanantaita, jolloin hoito oikeasti alkaa käyvät harjoittelemassa, jos käyvät, niin se on oltava torstai. Tälle viikolle kun on ohjelmaa sen verran taas tiedossa, ettei muu päivä käy. Huomenna on kerho ja Pikkusiskon neuvolalääkäri, keskiviikkona on asoita kaupunkiin ja kirpparin purkua ja perjantaina kerho. Kerhot käydään normaalisti tällä viikolla vielä, koska Nöpsi niitä niin kovasti odottaa, tai huomenna ystäväni lupasi ottaa Nöpsin mukaansa kerhoon, kun Pikkusiskon neuvola on samaan aikaan ja minä sitten neuvolan jälkeen hipsin Pikkusiskon kanssa perästä kerholle.

Juu, mutta siinäpä on touhua meille tälle viikkoa, mutta kerettiin me touhuta vaikka mitä viikonloppunakin. Perjantaina kerhon ja tyttöjen päiväunien jälkeen käytiin kaupoilla, hankkimassa puuttuvat eväät kotiin sekä kakun koristeet, kun en muistanut niitä aiemmin pyytää. Leivoin näet isälle synttärikakun, kun viikonloppuna oltiin menossa maalle isolla porukalla, niin tein isälle kaukun kahvipöytään, niin että se passasi myös äidillekin, siis gluteenittoman kakun. Tein kakun samalla ohjeella kuin omanikin aiemmin kesällä, tosin nyt kakusta tuli nätimpi noin esteettisesti. Kakku taiteilu on toisaalta ihan kivaa, tosin marsipaania en ole koskaan kokeillut, kun en itse siitä syötävänä tykkää ja sillä se on jäänyt. tosin en kyllä ennen ole kovinkaan monia kakkuja muutoinkaan tehnyt, mutta ei sitä tiedä, jos tästä vaikka intoutuu. Hehe, ei vain parane kovin usein tehdä, ettei ihan makeaan tyyten sorru. ;)

Nöpsi kakun teossa "apuna" katsomassa kuinka tein taikinaa, täytin kakkua sekä koristelin ja useaan otteesen ukin kakkua piti käydä katsomassa jääkaapilla. :) Mummolassa sitten Nöpsi halusi esitellä kakun heti kaikille ja pöytäänkin laitettaessa neiti tuumasi kovalla äänellä.

N: Katso ukki! Minä tein sinulle syntypäiväkakun! Siinä on Eetun kuva!



Se siitä, kuulumisia piti kertomani. Tein siis kakun perjantaina koristelua vaille valmiiksi, jonka sitten tein lauantaina aamusta ennen kuin lähdettiin käymään ystäväni pojan syntymäpäivillä. Pari tuntinen vierähtikin synttäreillä rupatellesa ja tyttöjen leikkiessä muiden kanssa. Kotiin päin lähdettiinkin siinä vaiheessa, kun Pikkusisko alkoi kärttyillä väsymystään ja lähdettiin sitten niin, että Pikkusisko pääsi autoon nukkumaan. Kurvasin sitten ystäväni luota meille hakemaan Mussukkaa ja tarvikkeita mukaan, jotta päästään samaten jatkamaan maalle, etten tarvitse varsinkaan nukkuvaa Pikkusisko puljata edes takasin autoon ja pois.

Maalle päästymme me aloitettiin Mussukan kanssa valmistella ruokaa, ennen kuin sisareni joutui miehensä kansa paikalle. Meillä näet oli suunnitelma, että järjestetään ihan oman porukan kesken isälle syntymäpäivä juhlat, niin että me huolletaan tarjottavat pöytään ja niin myös tehtiin. Ruokaa tehdessä sitten hörpättiin ruuanteko kahvit sekä lämmitetliin saunaa ja kylvettiin, niin että kaikki olivat sopivasti kerenneet käydä saunomassa kun päästiin pöytään ja syömään. Syötin ensimmäisenä tytöt, kun neideillä oli jo nälkä ja kellon jo lähestyessä uniaikaa ei syöminen menisi neideillä "sotimiseksi" ja jos sattuisi väsy iskemään niin saisin tytöt nukkumaan. Eipä kauaa ruuan jälkeen enää mennytkään, kun tytöt nukahtivat, jonka jälkeen me muut hetki rupatelitiin ja painuttiin mekin nukkumaan.



Aamusta sitten aamutouhujen ja -lastenohjelmien jälkeen olin hetken aikaa Nöpsin kanssa ulkona, kun sateen tauottua sinne päästiin. Samalla vaihtelin autossa takapenkillä istumajärjestystä parempaan malliin ja touhuilin niitä näitä. Iltapäivästä ruuan ja kahvin jälkeen sitten sunnattiin takaisin kotiin hoitamaan omia huushollihommia ja laitelemaan kamppeita aamua varten valmiiksi. Tytöille piti katsella hoitoon reput valmiiksi, sekä aamuksi vaatteet, pesty pyykkiä yms. pientä puuhaa. illasta tosin Nöpsi varsinkin ei meinannut millään malttaa rueta nukkumaan, kun nukkui päivällä päiväunet, (joita neiti jo usein jättää väliin), ja taisipa hoitoon lähtökin hieman jännitää. :) Nukahdetuaan Nöpsi sitten kyllä nukkui kuin tukki siihen saakka, kun menin tyttöä herättelemään. Pikkusisko taasen alkuyöstä kitkuili sängyssään pyörittyään ja muksittuaan itseään  pinnoihin niin, että tyttö rauhoittui tovin itkettyään meidän viereen nukkumaan, jossa tyttö sitten aamuun saakka nukkui. Viime yö olikin siitä poikkeuksellinen, että pitkään aikaan oli ensimmäinen yö, ettei Pikkusisko syönyt yöllä, tai ainakaan minulla siitä ei ole muistikuvaa. :) Saa nähdä oliko se poikkeus, joka vahvistaa säännön, vai alkaako Pikkusisko pikkuhiljaa luopua yösyönnistä. Tehköönpä tyttö miten tykkää asian kanssa, kun ei tuo syönti minua haittaa, ja tuskin neiti kovin pitkään enää tahdo öisin herätä syömäpuuhiin, kun ikää koko aika tulee lisää, jota nyt on 9kk, josta oma postaus sitten neuvolareissun jälkeen. :)



Puheenjohtaja. :)

Oltiin menossa koko porukka autolla kauppaan ja tytöt istui normaaliin tyyliin takapenkillä. Nöpsi tietysti höpöttää melkein koko matkan milloin mistäkin ja yhdessä vaiheessa takaa kuului, kun Nöpsi opetti Pikkusiskoa puhumaan.

N: Pikkusisko, sano sammakko.

P: Ännän nän.

N: Pikkusisko, sano MUM-MO-LA!

P: Nannan naa.

S&M: :D

N: Mitä nauratte?

S&M: Ei mitään.

N: Äiti! Minä höpötän!

S: No höpötä vaan, saat höpöttää, kun olet noin ihana höpöttäjä. :)

Käytiin tyttöjen kanssa kirpparilla kerhosta tullessa, kun se on sopivasti matkan varrella katsastamassa, tai oikeamin, olisin mennyt vähän fiksailemaan pöytää ehompaan kuntoon, mutta pöydällä oli sellainen kuhina, etten kehdannut mennä väliin, jää vielä vaikka kaupat tekemättä. :) (Olisin huikan järjestellyt myytäviä kamppeita, kun eilen vain vein omani sinne, jotta ovat heti tarjolla, kun myynti tänään alkoi). No joka tapauksessa Nöpsi katseli viereisen pöydän leluja, kun itse vaivihkaa seurailin kuhinaa meidän pöydällä. Siinä oli toinen äiti lapsensa kanssa tutkailemassa vaatteita, kun hänen tyttönsä kiinnostui Pikkusiskosta rattaissa.

Tyttö: Auva!

Toinen Äiti: Niin on, tai voiko häntä enää vauvaksi sanoa, olisko pikemminkin hmm... lajitoveri. :)

S: Niin no, kai tuo meidän neiti vauvasta vielä menee, kun tytöllä on ikää n.9kk, mutta on vain muutoin noin iso. :)

Toinen äiti: Jaa, no tää meidän tyttö on 1 vuotta 2 kk.

Oikeasti tyttö ei juuri ollut Pikkusiskoa isompi, joten hyvinkin olisi tyttöjä voinut samanikäisiksi luulla.

Tänään oli tytöillä myös valokuvaus kerhossa. Nöpsin osalta kuvaus meni ihan ok, samoin sisaruskuva, joka tytöistä otettiin, mutta Pikkusiskoa sitten kuvaaminen alkoikin harmittaa heti yhteiskuvan jälkeen. Iso kamera, kirkaat valot ja vieras kuvaaja pelotti. Yksin neiti ei sitten suostunut olemaan kuvattavana, vaan itku tuli heti, kun neiti laitettiin kuvaa varten poseeraamaan, joten lopulta ei itkuiset kuvat saatiin niin, että minut vuorattiin taustaan mukaan, Nöpsi ja kuvaaja viihdytti Pikkusiskoa, minä lauleskelin ja jututin Pikkusiskoa, jonka avulla saatiin kuvattua neidin kuvat. Eri ilmeitä ei juuri kuviin saatu ja taisipa niistä vakavia tulla, mutta minkäs teet. Ovat sellaisia kuin ovat, kuvaahan ne toisaalta Pikkusiskon luonnetta juuri tuosta varauksellisuudesta uusia asioita ja ihmisiä kohtaan. Varmasti kuvaukset myöhemmin tulevina vuosina ellei jopa jo heti kohta hoidon alettua tule olemaan erilaisia. :)

Tänään olin päivällä puhelimessa, kun Pikkusisko nousi ensin seisomaan tuetta television eteen ja noustuaan seisomaan otti pari huojuvaa askelta eteen päin kohti minua. Myös illasta mummolassa saunareissulla muutaman askelleen tuetta neiti otti myös. Tosin molemmilla kerroilla askeleet oli vielä enemmän vahinko, kuin tiedostettu juttu, joten rastia en neuvolakorttiin vielä laita, mutta kauaa tuskin menee, kun Pikkusisko kävelee.

Meille on lähiaikoina käynyt pari kertaa Nöpsin kanssa kauppareissulla niin, että tytölle on tullut vessahätä kesken kauppareissun. Ensimmäisellä kerralla oltiin tyttöjen kanssa citymarketissa, Pikkusisko nukkui ostoskärryissä, minulla oli ostoksiakin jo kerättynä ja Nöpsillä vessahätä. Menin kaupan puolella kysymään henkilökunnan edustaljalta, josko saataisiin käydä vessassa. Myyjä vastasi meille todella tylysti, että yleisövessa on tuolla aulassa. Sanoin, että tiedän kyllä, mutta kyse on lapsesta, jolla on vessahätä ja minun pitäisi vielä jonottaa mennäkseni kassojen läpi ja maksaa ostokset, jotta pääsisin käyttämään Nöpsin vessassa ja jatkamaan kauppareissua. No tuolla kertaa täti lupasi tehdä poikkeuksen ja Nöpsi sai käydä henkilökunnan vessassa, joka oli aivan vieressä, siihen nähden kun se yleisövessa olisi ollut toisella puolen kauppaa.

Tänään sitten sattui toinen vastaava tilanne. Oltiin tulossa onneksi jo kaupungista Nöpsin kampaajareissulta kotiin linja-auton kautta ja kierrettiin lähi kauppaan hakemaan ruokatarpeet, jotta saataisiin tehtyä kotona ruoka. Kaupassa Nöpsi taas sanoi, että pissittää ja eikun kysymään, josko pääsisi vessaan. Myyjä vastasi, että voi, kun meillä ei ole yleisövessaa. Eikä lupaa vessaan hellinnyt, vaikka kyse oli lapsesta, jolla on kova hätä. Nöpsin naamasta tosiaan näki, että hätä oli jo kova ja tyttö pinnisteli pidätelläkseen pissiä menemästä housuun. No me kertättiin ostokset äkkiä ja mentiin kassalle, jotta päästäisiin kotiin, jos vaikka kuivin housuin selvittäisiin. No kassalla Nöpsi vääntelee naamaansa kovasti pinnistellessään pissin tuloa vastaan ja sanoi edelleen minulle, että pissittää. No kauaa ei enää pissittänyt, kun Nöpsi sanoi, että pissit meni housuun. No onneksi oltiin tulossa siitä suoraan kotiin, joten tyttö tallusteli kotiin märissä housuissa. Onneksi koko satsi ei kuitenkaan housuun tulleet vaan sen verran, että olo helpotti ja Nöpsi sai loput pidäteltyä kotiin ja teki loput kotona pottaan. Märät housut laitettiin pyykkiin ja kuivat päälle.

Sitä minä vain ihmettelen, että tuo vessaan pääsy on noin kiven takana, vaikka kyse on lapsesta. Ei laposet tahallaan vessaan halua kesken kaiken päästä, vaan hätä on oikea silloin, kun vessaan pyydetään. Tulee vain mieleen että asiakas on niin saastainen, ettei voi edes henkilökunnan vessaa lainata. Toki ymmärrään, että elintarvikkeilla on omat hygienia säädökset yms. mutta silti. Ja tuo meidänkin ensimmäinen vahinko ei edes ollut millään ruokapuolella.  Tuskin se pieni lapsi, joka kovassa hädässään kiikuttetaisiin kaupassa kädestä pitäen varaston puolelle henkilökunnan vessaan hirvästi hygienia tasoa yms. laskisi ja voisipa tuoda asiakkaille jopa mieluummin positiivisen kuvan kaupan asiakasystävällisyydestä. Varmasti tuossa joku säädös on, mitä kaupat noudattaa ja hätäkin, kun tällä kertaa pilkulleen sen lakisakin luki, en muuta keksi syyksi tuohon nihilistiseen vessakäyttäytymiseen.

Oltiin kävelemässä pikku kerhoon aamulla, kun läheisen koulun kohdalla Nöpsi muisti ampiaisen, joka meitä edellispäivänä siinä kiusasi pörräämällä ympärillä. (Nöpsi pelkää ampiaisia ja neiti alkaa itkeä hysteerisesti aina, kun näkee ampiaisia, vaikkei ne ole tytöä pistäneetkään). Siitä sitten kehkeytyi meille keskustelu, joka oli hyvin pohdiskeleva varsinkin Nöpsin osalta.

N: Äiti, onko täällä ampiainen?

S: Ei se nyt ole. Se oli eilen.

N: Onko täällä itikka?

S: Ei. Ei itikoita enää ole, kun on jo niin kylmä.

N: Niin, itikat on mennyt talviunille. Ne on menny talviunille tuonne pivien taakse.

S: Aha, josko ovat tehneet niin.

N: Ailankokin (aurinko) on mennyt talviunille tuonne pilvien taakse.

S: :D

N: Äiti, mitä naurat?

S: Sitä kun sinä olet niin ihana.

Nöpsi siis päätteli ilmeiseti, että mistä kaamos johtuu. :)

Äsken kävin verkkopankissa tsekkaamassa tilitietoja ja samalla katsoin lompakkoa, että mitä pankkikortilla maksettuja ostoksia olisi käyty tililtä hakemassa löytyi kuittien seasta jotain muutakin. Mussukka oli survonut lompakkooni suklaapatukan paperit.

S: Mitähän ne nämä täällä tekee?

M: No ne aiemmin oli tuossa pöydällä vierekkäin, joten oletin niiden kuuluvan sinne.

S: 8) Aha!

Olisipa edes ollut rahaa tuo ekstra täyte. ;)

Eilen aamupäivästä me käytiin ulkoilemassa, kun keli oli todella hieno, vaikka tuulikin. Kuvia tuli napsittua jonkun verran, kun syksyn värit on parhammillaan. Tuo väriloisto onkin syksyssä parasta.















Väriä päivän piristykseksi! :)

Tytöillä on leluna minun Venäjältä tuomani maatuska, jota Nöpsi varsinkin tykkää koota ja purkaa sekä hoitaa ihan nukkena. Maatuska tunnetaan leikeissä tuttavallisesti mummona, tuo mummo nimitys juontaa juurensa lauluun, jota maatuskaa Nöpsille antaessani lauloin ja jota Nöpsi aina pyytää minua laulamaan.

N: Äiti! Laula vanhoja mummoja.

S: "Venäjän maa antoi lapsilleen vanhoja mummojaa, joiden sisällä on uusia mummojaa."

Viime viikkoinen kaupunkireissu aloitettiin tyttöjen kanssa kurvaamalla sisareni luo hakemaan hänet meidän mukaan. Sinne mentäessä meidän oli pysähdytävä liikennevaloihin, joista valon vaihduttua lähdettiin jatkamaan matkaa kohti sisareni kotia.

N: Äiti, mitä ootettiin?

S: Että valo vaihtuu vihreäksi ja saa mennä.

N: Niin, liikevalo. Äiti, Nöpsi napsautti solmia, eikä se liikevalo vaihtunu.

S: Ai, niin kuin isi tekee?

N: Niin.

S: Voi ihanuus sinun kanssa, kun ei ne liikennevalot oikeasti vaihdu isin sormien napsautuksella, vaan ihan omia aikojaan.

N: AHAA! HIENO JUTTU!

S: :D

Mussukalla on tapana tarpeeksi kauan punaisissa seisoessamme tosiaan napsauttaa sormiaan, jotta valot vaihtuisi. :)

Nyt on rauhallinen hetki istua pieneksi hetkeksi koneen ääreen, toisin sanoen siihen saakka, kun Pikkusisko herää päiväuniltaan. Rauhalliseksi hetken tekee se, että Nöpsi ei ole kotona, kun neiti lähti eilen kummitätinsä ja setänsä kanssa mökkeilemään viikonlopuksi ja Mussukka katsoo sopranosia boxilta. Minullakin olisi hommia, kun van kehtaisin rueta tekemään. Olisi normaalien huushollihommien lisäksi käytävä läpi kirpparille vietävät kamat ja ruettava hinnoittelemaan ne sekä tuo nätti syyspäivä himottaa lähtemään ulos ja kuvaamaan tuota väriloistoa. Tosin ulos lähtöä rajoittaa vielä nuo Pikkusiskon päikkärit, kun neiti herää kuitenkin siihen, kun pukea pitäisi, kun päällä tytöllä on vain body, kun peiton alla sikeitä vetää. No on tässä iltapäivä vielä aikaa lähteä ulos. Ja kirppari hommassa ei kauaa mene, kunhan vaan viitsin alkaa touhuamaan, todennäköisesti sitten illasta, kunhan pikkusisko on untenmailla, niin saan aivan rauhassa tehdä homman alusta loppuun.

Tämä viikko on taas hurahtanut nopeasti ohi, eikä tahti laanu ensi viikollakaan. Eipä taida olla kuin muutama päivä mille ei ole ennalta sovittua ennen töihinlähtöä. Sekin päivä, jolloin pitäisi töihin lähteä läheneen armotonta vauhtia, vielä pari viikkoa ja äitiysloma olisi siinä, paketissaan Pikkusiskon osalta. Sen jälkeen lomaillaan vain normi lomilla, mitä töistä ylipäätään kertyy, siis näillä näkymin, mutta eihän tuota koskaan tiedä mitä aika tuo tullessaan. No kevääksi on varastossa ennen äitiyslomia kertyneet pitämättömät 20 lomapäivää ja kerkeääpä uutta kesälomaakin kertyä kesälle pikkuisen. Mutta se siitä ja takaisin kuulumisiin.

Siispä tällä viikolla täällä on touhttu jos jonkin näköistä. Maanantaina meidän seuraa sulostutti päivän ajan sisareni ja kettuset, eli sisareni koirat. Illasta sitten vielä pyörähtivät isä ja äiti sekä sisareni mies kahvilla ja katsastamassa uuden järjestyksen, kun alkukuusta makkarit vaihdettiin päikseen. Tuo huoneiden vaihto ei ollut lainkaa tyhmempi juttu, enkä ole sitä katunut patkääkään, nyt on jopa taas tunne, että tila riittää meille mainiosti. Nyt tyttöjen huoneeseen mahtuu hyvin sängyt sekä lelut ja tilaa tulee himppu vielä lisää, kunhan Nöpsiltä ylimääräiseksi jäänyt jatkettava lastensänky lähtee pois. hyvin tuo nytkin tuonne on mahtunut, mutta kun tarvetta sille ei ole, niin en kehtaa koristeenakaan sitä säilyttää. No Donna tosin voisi olla siitä tarpeellisuudesta toista mieltä, kun koiruus on vetänyt puolestaan sikeitä ko. sängyssä, jos se vain on ollut tavaroilta vapaa. ;)

Pikkumakkari, missä meidän sänky nyt on on myös oikein näppärä, kun sinne sängyn lisäksi mahtui vielä pieni hyllykkö sekä televisio pinniksen lisäksi. Huvittavinta melkein koko hommassa on, että tuota huonetta ajateltiin, että se on ihan jees noin, että sitä tuskin juuri muuhun kuin nukkumiseen tarvita, eli se ei päivä aikaan olisi juurikaan käytössä, no kuis kävi sielläpä meidän sakki melkeinpä suurimman osan ajasta on muutoin kuin nukkumassa. Tytöt katsoo sieltä mielellään telkkaria, Donna päivystää pihaa ja makaa tietty sängyllä, (omalla luvallaan), ja me muut sitten myös oikaistaan itseämme välillä sinne, niin ja onhan tuo huone myös minulla "kodinhoitohuoneena", kun melkein päivittäistä on, että sänky on täynnä viikattavaa pyykkiä. Huoneiden vaihto ja aiempi kaappi hankinta toi myös sen verran lisää tilaa, että sain vaatehuoneen vain ja ainoastaan omaan käyttööni, kun muiden vaatteille on omat kaappinsa sekä tavaroille omat paikkansa myös. Kaapeissa on myös käynyut eräänlainen "syysmyrsky", kun olen niitä järjestellyt ja laittanut kierrätykseen /  myyntiin / roskiin joutavaa ja turhaa tavaraa, toki uutta täytettäkin kaappeihin on tullut, muttei kuitenkaan yhtä paljon, kuin mitä on lähtenyt. :)

Jeps, tiistaina meillä ei ollutkaan kovin ihmeellistä ohjelmaa, vain Nöpsin jumppa. Päivä vain silti hurahti mennä ilman sen kummempia ohjelmia nopeaan. Katselin silloin osan kirpparille menevistä vaatteista ja laittelin niitä myynti kuntoon. Tiistaina ei edes ollut kerhoa, kun vetäjillä oli virkistyspäivä, mutta eipä tuo meitä haitannut, kun touhuttiin kotona, nukuttiin pitkään ja muutenkin vielä podettiin nuhaa. Eipä tuo nuha vieläkään tyyten ole hävinnyt, mutta on jo parempana. Keskiviikko meni tyttöjen kanssa kaupungilla, ostettiin tytöille muutamat uudet housut, sekä paidat valokuvaa varten, että on nyt sitten vara valita ja löytyy ainakin sopivat vaatteet kokojen puolesta kuvaan, joka on ensi perjantaina. Täytyy siis vielä sovitella katsoa kummatko vaatteista passaa paremmin tytöille, mitä olen kuvaan ajatellut. Kaupungilta löytyi myös pukin konttiiinkin tytöille täytettä yöpaitojen tiimoilta, muutenkin olen pikku hiljaa lakanut miettiä lahjoja, jotta kaikkea ei tarvitse ostaa kerralla, kun nuo tyttöjen syntymäpäivät sekä joulu on niin lähekkäin, että rahan menoa silloin riittää reilusti.

Torstaina tytöillä olikin sitten jännä päivä. Me nimittäin heti aamusta mentiin tutustumaan uuteen hoitotätiin ja ryhmään. Paikalla hoitotädin lisäksi oli hänen oma poikansa ja hieman Pikkusiskoa vanhempi tyttö. Ryhmän toinen poika oli tuolloin poissa. Hoitaja tuntui ihan mukavalle, joskin hieman ujolle, joten varmaan puolin ja toisin kun opitaan toisamme tuntemaan, niin varmasti yhteistyö pelaa. Ryhmäkin vaikuttaa tytöille ihan passelille, Nöpsi varmaan sulautuu poikien joukkoon leikkeineen hyvin ja nytkin leikit alkoi pienen tutustelun jälkeen sujua hoitajan pojan kanssa ja Pikkusiskoakin toinen oman ikäinen tyttö kiinnosti, joskin se oli vain tytöillä puolin ja toisin pelkkää toisen tuijottelua vielä. :) Sovittiin myös, että mennään maanantaina uudelleen aamusta tutustumaan, jotta ryhmä ja hoitaja tulisi tytöille tutuksi ja toisaalta hoitaja tutustuu tyttöihin. No Nöpsi osittain näyttikin parhaan puolensa ja temppuili minulle tutustumisreissulla. Muutenkin Nöpsillä tuntui koko päivän riivaavan joku helvetin henki, kun meno oli koko päivän sen mukaista... 

Illasta onneksi tilannetta tuli pelastamaan naapurin tyttö äitinsä kanssa, jolloin neidit sai leikkiä keskenään, eikä Nöpsi koko aikaa temppuillut minun kimpussa. No leikkien yhteydessä sitten tytöt päättivät inventoida meidän leluvarannot, kun kaikki lelut palapelien paloja, legoja, yms. myöten oli tyttöjen huoneen lattialla ja illan kruunasi yhdessä toimitettu vessapaperin pesu. Kovin oli hauskaa moinen puuha siihen saakka, kun äidit puuttui peliin älyttyään homman juonen kahvipöydän ääreen. Juu ja arvata saattaa, kenen hyvää työtä moiset ideat oli, siitä ei ole ei epäilystäkään. Sen pienen ihmisen, jota vaivasi koko torstain tuo helvetin henki. :) No kaikki hauska loppuu aikanaan ja asiattomasta ja luvattomasta pyykkäyksestä oli sanktiona leikkikaveruksilla huoneen siivous, ennen kuin tippuisi iltapalaa saati lupaa suihkuun. :) Huoneen siivouksen sekä suihkun ja iltapalan jälkeen ei tarvinnut juuri unta enää Nöpsin houkutella, sen verran puuhakas päivä neidillä oli olemattominen päiväunineen. Niin ja luvatiinpa me puolestamme mennä tekemään leluinventaariota naapuriin lähipäivinä. :)

Eilinen meni perjantaiseen tapaan myös nopeaan, kun aamupäivä meni kerhoillessa. Puolen päivän jälkeen kotiin tultua annoin tytöille ruuan, joka ei suurta suosiota saavuttanut kummankaan neidin keskuudessa. Ei oikein siis kasvissosekeitto maistanut tytöille, Nöpsi söi vähän, mutta mieluummin otti leipää, kuin keittoa ja sama oli Pikkusiskollakin, jokaisen lusikallisen, minkä keittoa tytölle suuhun laitoin, niin syljettiin pitkässä kaaressa takaisin. :) No äiti sitten söi keitot issekseen ja neidit veteli leipää sen pienen keittomäärän lisäksi mikä molempiin upposi. Kerho vetäisikin molemmista sen verran mehuja irti, että päiväunia ei pahemmin tarvinnut houkutella. Itsekin meinasin nukahtaa tyttöjen kanssa unta houkutellessa ja taisinpa ehkä vartin nukkuakin, enempään en itselleni antanut lupaa, kun Nöpsin kamppeet mökkireissua varten piti vielä pakata.

Nöpsin lähdettyä mökkeilemään illansuussa me suunattiin kauppaan hakemaan viikonlopun ruokatarpeet ja minä metsästin itselleni uutta takkia, jota olen tässä katsastellut jonkun aikaa, mutta sopivaa ei vaan tunnu löytyvän. Ei ole joko mieluista mallia tai kokoa yms. joten taitaa koko takki jäädä hankkimatta ja siirryn suoraan kesätakista toppatakkiin, kunhan tulee niin kylmä, etten kärsi enää kesätakissa kulkea. Mutta nyt taidan tästä lähteä ottamaan vähän välipalaa ja ruokkia pienintä ja suunnata sinne ulos. :)